Kosminen katalogi on avoin kaikille

Ikä ja elämänkokemus muuttavat meitä. Arvomme muuttuvat, ajatuksemme muuttuvat ja päämäärämme saattavat loikata uudenlaisiin ulottuvuuksiin.

naiseksi kasvaminen

Olin aina ollut viherpiiperö ja huolissani maapallon ympäristöasioista. Liityin Green Peace’en ja istutin puita. Kierrätin, ja hoidin kodittomia olentoja. Sitten hoidin ihmisiä; vapaa-ajalla ja työni puolesta. Itkin rotusorrettujen ja nälkää näkevien lasten puolesta, jottei tarvinnut itkeä omaa kohtaloa.

Minusta tuli ”vahva” ja elin perheessäni käytännössä yksinhuoltajana. Olin perheen äijä, joka maalasi seinät, korjasi putket, työnsi rikkinäisen auton korjaamolle ja kävi nyrkkeilysalilla. Otin yksin vastuun kaikesta, ja unohdin olevani nainen, jolla olisi ollut myös omia toiveita. Pelkäsin tarvita mitään tai ketään, koska olin oppinut elämässä, että lopputuloksena on aina hylkäämiseksi tuleminen ja menetys.

Nyt , yli viisikymppisenä, vihdoinkin koen, että naiseudelleni on tilaa. Olen ihastunut tarvitsemiseeni, johon maailmankaikkeus vastaa täyttymyksellä. Minun ei tarvitse enää olla itsenäisesti vahva, kun elämässäni on vastuun jakajia.

antamisen ja vastaanottamisen tasapaino

Monet meistä naisista omaksuu roolin, mihin kuuluu kaikkien muiden onnellisuudesta huolehtiminen. Emme uskalla sanoa ”EI”, koska pelkäämme, että joku loukkaantuu tai kritisoi meitä. Venymme antamaan yhä enemmän työllemme, lapsillemme ja perheellemme. Ja kun aina vaan annamme itsestämme, osaamatta myös vastaanottaa, koko systeemi menee epätasapainoon ja uuvumme kehollisesti ja mielellisesti.

Kun saavutin tilanteen, missä minulla ei enää ollut mitään annettavaa, ymmärsin, että selviytyäkseni oli opittava myös vastaanottamaan. Opin vapauttamaan haavoittuvuuteni ja ottamaan vastaan. Opin näkemään itseni rakastettuna ja hyväksyttynä myös sellaisena tarvitsevana naisena, kuin millaiseksi olin tullut. Ja opin pyytämään.

loputon maailmankaikkeuden varasto

Kun elämän edetessä tietoisuutemme kasvaa, myös ymmärryksemme kehittyy. Ymmärrämme muiden valintoja ja käyttäytymistä, mutta opimme lukemaan myös omia menneitä valintojamme ja niistä koituneita seurauksia. Ihmettelemättä ja arvostelematta. Ehkä opimme olemaan armollisempia itseämme kohtaan, ja arvostamaan omia tarpeitamme ja unelmiamme. On ihan ok tarvita. On ihan ok pyytää. Ja on ihan ok ottaa vastaan myös hyviä asioita elämässä.

Kun opimme antamaan ja vastaanottamaan pyyteettömästi, maailmankaikkeus avaa meille ovet loputtomiin aarteisiinsa. Kosmisesta katalogista voimme valita rakkautta, terveyttä, vaurautta, luovuutta ja iloa niin paljon, kuin vain uskallamme pyytää. Se, mitä me saamme, ei ole keneltäkään muulta pois, koska kaikille riittää yllinkyllin. Ja kun opimme vastaanottamaan, opetamme myös muille vastaanottamisen taidon. Ilosanoman voi jakaa, eikä kenenkään tarvitse kokea jäävänsä ilman.