Kuka minä olen

 
Hola, Jambo, Hello!

Olen matkalaukkulapsi, josta kasvoi matkalaukkuaikuinen. Sydämeni kotimaa on Tanzania, jossa vietin koko lapsuuteni eri rotuisten ihmisten parissa 1960-70 -luvuilla. 6-vuotiaana aloitettu sisäoppilaitoselämä vieraannutti omista vanhemmista ja suomenkielestä, ja Suomeen paluu 12-vuotiaana synnytti juurettomuuden. Niinpä päädyin matkustelemaan ympäri maailmaa. Asuin kymmenessä eri maassa tehden töitä tai opiskellen, ja vaeltelin 50 :ssä muussa maassa muuten vain.

Sain kauniin tyttölapsen v.1990, ja se rauhoitti hetkittäin. Isoäidiksi tuleminen v.2011 muutti tunteen omasta olemassaolostani. Elämä sai uuden merkityksen. Minulle tuli uusi merkitys; olen mummi. Pienen ihmisen kautta löytynyt rakkaus piti pystyssä vaikeina aikoina. Ja samainen rakkaus täyttää ilolla nyt hyvinä aikoina.

Kirjoitan blogissani ajatuksia yli viisikymppisenä olemisesta, juurettomuudesta, sekä tarinoita menneisyydestä. Pohdin ikääntymistä, ja keinoja, joilla säilyttää elämän hehku. Sillä ikääntyminen ei ole sairaus, eikä se automaattisesti merkitse rappeutumista ja periksi antamista. Voimme irtaantua yhteiskunnan asettamista vanhenemisen malleista ja sädehtiä iättöminä jumalattarina. Nyt on viimeistään aika oppia rakastamaan ja kunnioittamaan itseämme, sekä antamaan kehollemme ja mielellemme parasta mahdollista ravintoa ja huolenpitoa. Nyt on aika myös vapauttaa naiseutemme ja nauttia joka hetkestä oman elämämme Venuksena.