Elämäni kansioissa

Eräänä päivänä järjestelin paperikansioitani, joita olikin kerääntynyt iso liuta todisteeksi elämän eri aktiviteeteista. Oli koulutusmateriaaleja, kirjoituksia, suunnitelmia, yrittäjyydestä jääneitä tilikirjoja, uuden yrityksen toimintasuunnitelma, kuvituksia jne. Päätin järjestää koulutustodistukset ja työtodistukset aikajärjestykseen omiin kansioihinsa.

Sitten haukoin henkeäni: Koulutuskansiossa oli lopulta 17 todistusta eri asteisista ja -kielisistä kursseista ja koulutuksista. Työkansioon taas kerääntyi 32 työtodistusta eri puolilta maailmaa. Ensimmäisistä töistäni 14-vuotiaasta alkaen ei edes ollut todistukia.

Elämäni kansioissa näytti mielettömän tehokkaalta, vaikken ollut yleisten standardien mukaan saavuttanut mitään. En omista asuntoa, ja omaisuuteni mahtuu yhteen pieneen pakettiautoon huonekalut mukaanlukien. Mutta minulle on kasaantunut valtavasti kokemuksia. Kokemuksia ihmisistä, kulttuureista, kielistä, ja selviytymisistä. Muistelen hetken menneisyyttäni ja kiitän maailmankaikkeutta. Elämäni on ollut erilaista, ja se on ollut minun tapani toteuttaa olemassaoloani.

Jaan todistukset kahteen kasaan; ne, jotka mainitsen uudessa CV:ssäni, ja ne, joita en mainitse. Suomenkielisestä ansioluettelosta tulee huomattavasti suppeampi kuin englanninkielisestä, sillä kokemuksesta tiedän, että paljon voi olla liikaa Pohjolassa.

Ansioluetteloiden valmistuttua mietin hakisinko sittenkin vielä opiskelemaan metafysiikkaa, ja uutena kielenä arabiaa. Tai hitsausta ja venäjänkieltä. Tai menisinkö barista-kurssille ja suorittaisin anniskeluluvan? Ja kulttuuriantropologiakin kiinnostaa! Tiedon jano ja kokemuksen nälkä ovat sammumattomia.